lauantai 19. syyskuuta 2009

Valheellisen identiteetin muodostuminen

Meitä ja luonnettamme määritellään monella tavalla ja monelta eri taholta syntymästämme lähtien. Siitä minä vuonna ja minä päivänä synnyimme pääteltiin jo paljon: olemmeko horoskoopiltamme kauriita vai härkiä vai peräti vesimiehiä, olemmeko sikoja vai rottia kiinanalaisen horoskoopin mukaan. Minkälaisten tähtien merkeissä me siis synnyimme, muovaa otaksuttavasti kohtaloamme. Näin ainakin kuvitellaan. Toisaalta meistä etsitään sukulaisten luonteenpiirteitä: ”Sinä olet ihan kuin Selma-täti tai Kalle-setä!” Olet älykäs, tyhmä tai musikaalinen… riippuen vähän katsantokannasta .Lisää leimoja meihin lyö koululaitos, populaarikulttuuri, mainonta sekä media. ”Olet sitä ja tätä”. ”Ole sitä ja tätä!”.




Haluammeko tätä ja tyydymmekö siihen?

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

aatamin ja eevan kujeet


Uskonnollisessa kielenkäytössä viitataan usein ”vanhaan aatuun” kun halutaan tuoda esille ihmisen omia heikkouksia.

Katkelma eräästä romaanista:

”Kirottu nainen, Godwin ajatteli. Kulkiko hän pitkin 38. kerroksen käytäviä kyynelet pitkin poskia vierien? Eikö hän muuta paikkaa löytänyt? ..’Roe, tiedätkö sinä miksi naiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät? Tietääkö kukaan sitä? Mahdollisesti hänellä on kuukautiset. Masennusta. Mitä helvettiä! Kun hän hetki sitten lähti täältä, hän näytti olevan täysin tyytyväinen’…” (Anne Tolstoi Wallach: Naisten osa)

Miesten on joskus työlästä päästä naisten ajatuksenjuoksusta selvyyteen. Tällöin he saattavat kirota naisen syvimpään helvettiin. Taas toisaalta naiset usein askaroivat mieluummin ”vanhan aatamin” heikkouksissa, kun pohtivat omia käyttäytymistottumuksiaan tai ajattelutapojaan, ajatellen vain: ”Minä vain olen tämmöinen, niin herkkä.”

David A. Seamands on kirjassaan Kasva aikuiseksi kuvannut mielenkiintoisella tavalla ihmisen käyttäytymiskuvioita: Ihminen on opittuine pelkoineen ja komplekseineen kuin härkä, jolle näytetään punaista vaatetta. Kun jokin asia toistuu, tai ainakin kuvittelemme sen toistuvan, liu’umme vanhaan käyttäytymiskaavaan, emmekä pääsee siitä ulos. Oma käyttäytymisemme on kiskomassa meitä taaksepäin ja painamassa alas. Vaikka kuinka katuisimme ja lukisimme Raamattua, anoisimme ja rukoilisimme, lapselliset reaktiomme jatkavat samaa rataansa. Ja turhaudumme itseemme.

Onko sitten mitään tehtävissä? Mikä auttaisi meitä pois näistä totutuista ajatusrakennelmista? Ainakin ensin voimme todeta, että Jumala ei aseta meille vaatimuksia. Hän tuntee meidät ja tietää millaista tekoa me olemme. Sellaisena hän hyväksyy meidät ja rakastaa meitä. Kuitenkin hän kutsuu meitä pois pelkojemme ja kompleksiemme keskeltä kohti vapautta, elämään peloista vapaana. Kun hän kutsuu meitä, hän myös itse neuvoo meitä ja antaa meille voimansa.

Usein syytämme toisia asioista, joihin kompastumme elämässämme. Syytämme vanhempiamme, puolisoamme (nykyistä tai entistä) tai Jumalaa (- miksi hän salli tämän?). Syyllisyys on kuitenkin meissä kiinni, emmekä pääse siitä toisia syyttämällä. Ainut tie vapautua siitä on nöyrtyä tunnustamaan vilpittömästi oma syyllisyytemme asiaan ja ottaa siitä näin vastuu. Kun me tunnustamme syntimme on Herra aina valmis antamaan meille anteeksi. Hän myös antaa voimansa, että saamme nousta lankeemuksesta ja alkaa elää vapautunutta elämää hänessä.

Emme pysty itse parantelemaan vanhaa aatuamme tai eevaamme. Se on täysin tuhoon tuomittua, koska vanha ”lihamme” on tuhoon tuomittu. Herra luo uutta: hän luo meidät uusiksi henkensä kautta. Siitä alkaa kasvamisemme hänessä sellaisiksi, jollaisiksi hän on meidät luomistyössään tarkoittanut. Hän alkaa eheyttää meissä olevaa Jumalan kuvaa, joka on syntiinlankeemuksessa särkynyt. Tästä Jumalankuvan särkymisestä johtuu meidän hyljätyksi tulemisen pelkomme ja ylemmyyden tai alemmuuden tunteemme sekä siitä seuraava virheellinen käyttäytymismallimme. Näistä Herra haluaa meidät vapauttaa ja auttaa meitä elämään vapaudessa hänen yhteydessään.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Kun vanha kuolee, Herra luo uutta

-->
Kun vanha kuolee, Herra luo uutta

Hagariin vielä palatakseni.. (1. Moos. 21: 8 – 21)  Ehkä kaikkein kaunein opetus tässä raamatunkohdassa on se, että kun Herra hoiti Hagarin eheäksi lohduttaen tätä nimeltä kutsuen:”Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi..”, niin Hagar saattoi nousta ja ottaa paikkansa naisena Abramin kodissa. Herra oli ottanut pois häpeänleimat, jotka häneen oli lyöty.
Oma kokemukseni siitä, kun Herra vapautti minut:
Päiväkirjastani 16.8.2009. Minulla on täällä niin kuin joulu, kynttilä palaa ja on hyvä mieli. On vapautunut olo, kun ei ole menettämisen eikä hyljätyksi tulemisen pelkoa, kun Herra on hoitanut.
Silloin vapautuu energiaa rakastamiseen, joka taas edesauttaa, ettei ole pelättävää. Tätä voi kutsua positiiviseksi kierteeksi.
Kun Herra on saanut särkeä, olen joutunut myöntämään oman syyllisyyteni. Hän on myös antanut henkensä, eheyttänyt ja parantanut monista vaurioista, joita elämän aikana minuun on tullut. Valmis en ole, eikä minusta sellaista tule tässä ajassa, mutta kerran on tuleva aika, jolloin katoaa se mikä on vajavaista, ja täydellisyys ympäröi meidät.
Tämä aikamme on täällä jokapäiväistä taistelua tässä lihassamme syntiä ja perkelette vastaan. Mikä on sikäli vielä ongelmallista, kun vanha ihmisemme on liittoutunut pahan kanssa, joka syöttää sille jatkuvasti valheitaan. On hyvin vaikeaa luopua vanhasta identiteetistämme, siitä kaikesta roinasta, jota olemme minuuteemme keräneet. Kuitenkin Herra on täynnä yllätyksiä ja Hänen kätensä täynnä lahjoja. Kun irrotamme otteemme vanhasta, hän antaa meille tilalle uutta, hänen tahtonsa mukaista elämää.

torstai 10. syyskuuta 2009

Alistamisen käskysanat

1 Moos 3:16
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". 1 Moos 3:16
Naiselle hän sanoi: -- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan


Kirous joka kohtasi Eevaa, oli kolmiosainen. Raskautesi vaivat tulevat olemaan suuret; Halusi on oleva mieheesi ja Mies on sinua vallitseva.

Syntiinlankeemuksessa Eeva sai siis itseään koskevan rangaistuksen. Tämä näkyy jokaisen naisen elämässä päivittäin. Alistaminen ja häpeä.

Miehen synnin takia, joka oli suurempi, koska mies ei varjellut naisessa olevaa Jumalan kuvaa vaan salli paholaisen eksyttää naisen, joutui koko luomakunta kiroukseen.

Koska vanha ihminen näin joutui kirotuksi ja kiroukseen. Vanhan ihmisen kyvyttömyys tasavertaiseen suhteeseen ja tasa-arvoon avioliitossa on mahdoton.

Tämän tähden Jumala loi vanhaan ihmiseen uuden luomuksen ja sen tulee kasvaa. Tasa-arvoinen ihminen toteutuu uudelleen. Genesiksen Sana ish, mies ja Sana Isha tarkoittaa nainen, sanaleikkinä miehetär. Läheisyydessä korostuu se, että mies ja nainen yhdessä muodostavat Jumalan suunnitelman mukaisen yhden kokonaisuuden, ihmisen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Siis yhden ihmisen jossa oli kaksi, mies ja nainen.

Abram

maanantai 7. syyskuuta 2009

Häpeästä syyllisyyteen - syyllisyydestä vapaaksi

En tiedä muista kansoista ja heimoista, mutta ainakin suomalaisia leimaa epäonnistumisen pelko.( Suomalaisten heikko itsetunto ja kansallinen häpeä, mistähän sekin johtuu) Kun kuitenkin epäonnistumista tulee jokapäiväisessä arkielämässä ja perheessä, siitä aiheutuu häpeää on vaikea kohdata. Häpeä aiheuttaa syyllisyyttä. Myöskään syyllisyyttä emme halua kohdata, vaan kierrätämme sitä eteenpäin. Parisuhteessa syyllisyys kaadetaan usein kumppanin päälle. Tästä seuraa katkeroitumista ja ajan kuluessa monta pahaa seurausta. Omaa syyllisyyttä on hyvin vaikeaa kohdata.
Raamatussa perkelettä kutsutaan syyttäjäksi. Niin kauan ja aina kun sisimmässämme on kosketuspintaa syytökseen, tiedämme, että perkeleellä on jalansijaa elämässämme ( muuttukaa siis mielenne uudistuksen kautta...Room 12:2 ja Kol 3). Siitä seuraa aina monenlaisia ongelmia. Perkele on myös valehtelija ja oikea valheen alkulähde. Hän syöttää meille pajunköyttä minkä ehtii. Sipisee, että ei tuo mies sinusta mitään välitä tai tuo nainen hautoo varmasti jotain mielessään sinua vastaan. Kuitenkin, jos vastustamme perkelettä se meistä pakenee. "Ottakaa pienet ketut kiinni viinitarhastanne", (Laul.L 2:15) kehottaa Korkeaveisu. Pienistä katkeruuden juurista voi kasvaa valtava piikkipensas. Kieli on tuli ja siitä voi saada alkunsa kokonainen vääryyden maailma, niin kuin Jaakobin kirje kuvaa.

Perkele on myös eksyttäjä., joka pitää silmälappuja silmillämme, niin, että emme näe omaa tilaamme ja omaa syyllisyyttämme, vaan löydämme syyn pettymyksiimme ja lankeemuksiimme itsemme ulkopuolelta. Syytämme niistä muita. Näin perkele, joka on tuhansien juonten mestari, on pettänyt meidät moninkertaisesti. Mutta kuka voi vapauttaa meidät näistä perkeleen siteistä. Halleluja, Jeesus on voittanut perkeleen mahdin!
Kun saamme tunnustaa syyllisyytemme, sen että olemme rikkoneet, että Jumalan kuva meissä on vääristynyt ja rikkoutunut, Herra puhdistaa meidät ja luo meidät uudesti. Vanha aatami kyllä pyrkii nostamaan päätään, mutta se on päivittäin ristiinnaulittava ristille, niin siitä kerran toisensa perästä on otettava selkävoitto. Vanhan aatun kautta perkele pyrkii juoninensa tuhoamaan elämäämme. Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee!

Kyse on pienistä valinnoista, pienistä aluista, pienistä valheista, joita voimme jäädä mielissämme hautomaan. Näistä syntyy katkeruutta ja masennusta. Niistä voi olla vaikea vapautua ilman sielunhoitoa ja esirukousta. Mutta niihin kannatta rohkeasti hakeutua , sillä se on sen vaivan arvoista.
Kun hiljennymme rukoukseen ja Raamatun tutkisteluun Herran edessä, hän hiljalleen eheyttää särkynyttä Jumalan kuvaamme, hän muuttaa sitä oman kuvansa kaltaiseksi. Kun pysymme hänen sanassaan, tulemme tuntemaan totuuden ja Totuus on tekevä meidät vapaiksi.

Sarah


Pohdittavaksi. Parisuhteen hoitamisessa avoin vuorovaikutus pitää suhteen terveenä. Keskustelu ei ole riitelyä. Päätökset tehdään ydessä ja vasta sitten ne ovat sitovia. Mieti ja muistele, mihin asioihin kumppanissasi ihastuit. Onko ne edelleen olemassa, miten voin korjata suhteen vastaamaan ensi ihastusta. ....mieti lisää

lauantai 5. syyskuuta 2009

5.9.2009
Häpeä, jota Eeva on joutunut kantamaan paratiisista saakka, pyrkii hänessä vaikuttamaan siten, että hän yrittää ansaita mieheltään takaisin menettämänsä kunnian. Tämä johtaa riippuvuuteen, sillä ilman miehen tunnustusta, nainen ei koe olevansa tasa-arvoinen (olemassa). Riippuvuutensa kautta hän yrittää hallita ja ansaita mieheltään uudestaan menettämänsä Jumalan kuvan. Juuri tämän  hylkäämisen synnin seurauksena nainen menetti identiteettinsä naisena. Kun mies tuon paratiisista alkaneen naisen alistamisen seurauksena edelleen jättää naisensa eli vaimonsa yksin kantamaan hylkäämisen synnin seurausta, nainen takertuu mieheen ja paholainen on saavuttanut päämääränsä. Naisesta on tullut kauppias, joka yrittää ostaa  mieheltä uudestaan sen valtavan ihastuksen, joka Aadamilla oli avatessaan silmänsä paratiisissa. Nainen myy kunniansa kuten Esau esikoisuutensa, pyrkiessään miehen suosioon. Mutta se on turhaa kaikessa mahdottomuudessaan.
Vanha ihmisemme ei voi palvella Jumalaa. Vain Jumala voi uudistaa ihmiseen uuden kuvansa. Jumala tekee sen uudestisynnyttämällä ihmisen omaksi kuvakseen ja varustamalla tämän Hengellään, palvelemaan ja rakastamaan Hengen uudessa tilassa. Vain Jumala siis voi korjata särkyneen kuvansa meissä ja opettaa meitä rakastamaan toinen toistamme tahtonsa mukaan.
Abram

perjantai 4. syyskuuta 2009

Abram, Sarah ja Hagar.; Kolmoisdraama

1 Moos 16: Hagar ja Ismael

Loukattu omatunto saa aikaan meissä käytöstä joka johtaa usein vääriin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Abram ja Saarai olivat saaneet Jumalalta lupauksen perillisestä, jota Abran oli rukoillut Herralta. Lupauksen saatuaan he kuitenkin päättivät toimia lihallisen mielen ja inhimillisen ajattelun mukaisesti luottamatta Jumalan yliluonnolliseen apuun lupauksen toteuttamiseksi.

Hagar tuli raskaaksi ja alkoi odottaa Abramille lasta, tästä ylpistyneenä hän alkoi halventaa Saraita, koska hänen lapsestaan tulisi perillinen Abramin kaikelle omaisuudelle. Jatkuvat loukkaamiset ja kiusaamiset saivat Saraissa tyytymättömyyttä, mutta ennenkaikkea loukkaantumista. Aikansa kärsittyään häpeästä Sarai tuli kertomaan ongelmansa Abramille.

Sarai osoitti, ettei Abram rakastanut vaimoaan täydellisesti. Tämä oli mielissään odottaessaan esikoistaan. Ehkä tästä johtuen Abramin huomio oli kiinnittynyt enemmän tulevaan perilliseen, kuin vaimonsa kokemaan halveksuntaan. Tottakai Abram oli sen huomannut, mutta piti asiaa liian vähäpätöisenä, eikä näin ollen puuttunut Sarain kokemiin loukkauksiin.

Abram ei siis huolehtinut vaimonsa kunniasta eikä oikaissut Hagarille asian todellista laitaa ja palauttanut Hagaria orjattaren ja palvelijan asemaan. Sarain moittiessa miestään siitä, ettei Abram huolehtinut hänen kunniastaan, hän vaati Jumalaa tuomariksi asiassa. Abram sitä vastoin jatkoi samalla linjalla eikä edelleenkään ottanut vastuutaan miehenä puolustaa vaimonsa kokemaa vääryyttä vaan siirsi vastuun Saraille itselleen.

Loukkaantunut ihminen ei ole koskaan oikea henkilö tuomitsemaan: Sarai kosti kokemansa vääryyden ajamalla Hagarin luotaan. Jumala kuitenkin tuli apuun ja antoi oikeudenmukaisen tuomion. Ensiksikin hän tunsi Hagarin nimeltä ja puhutteli tätä. Herra antoi hänelle ohjeen miten hänen tulee toimia tilanteen selvittämiseksi, sekä lupaiksen. Nämä kaikki yhdessä vaikuttivat sen, että Hagar nöyrtyi Jumalan ja Sarain käden alle.

Abram ei ymmärtänyt asemaansa miehenä, hänen tulisi kaikissa olosuhteissa puolustaa vaimonsa kunniaa  samalla varjella hänessä olevaa Jumalan kuvaa. Valinta jonka Abram ja Sarai tekivät vaikuttivat myös sen, että seuraavat 13 vuotta heidän elämästään Jumala oli vaiti heille, ei ilmestynyt eikä puhunut heille.

Abram

Pohdittavaksi:

•Abram ja Sarai eivät odottaneet lupauksen toteutumista vaan turvautuivat ”lihaan”? Oliko se vastaava tilanne, kun Eeva tarjosi Aadamille kiellettyä hedelmää. Adamhan ei sanonut sanaakaan, kun käärme keskusteli Eevan kanssa. Adam suostui "lihalliseen" päätökseen pohtimatta asian todellista luonnetta. Olisihan Abram myös voinut uskossa kieltäytyä ottamasta Hagaria. Ehkä se oli uskon koettelua, mutta Abram päätti tällä kertaa totella vaimoaan, sillä mikäs sen helpompaa hänestä, ainakin tässä asiassa.